Yhdysvaltalaisten täydentävien hoitojen käyttöä on tutkittu paljon, ja tutkimusten mukaan noin neljä kymmenestä yhdysvaltalaisesta käyttää täydentäviä hoitoja. Nyt yhdysvaltalainen tutkijaryhmä (Stussman et al. 2022) halusi selvittää, mistä syystä lääkärit Yhdysvalloissa joko suosittelevat potilaille täydentäviä hoitoja tai eivät suosittele.
Tutkijat valitsivat neljä erilaista hoitomuotoa tutkimuksen kohteiksi:
- yrtit ja lisäravinteet
- kiropraktiikka / osteopatia
- akupunktio
- keho–mieliharjoitukset, kuten meditaatio ja erilaiset rentoutusharjoitukset
Lääkäreiden syitä lähdettiin selvittämään käyttämällä vuonna 2012 tehtyä laajaa kyselyä. Tutkijat päättivät käyttää tutkimuksen pohjana ”Andersenin käytösmallia” (Andersen Behavioral Model). Mallissa käsitellään täydentäviä hoitoja terveyskäyttäytymisenä yhdysvaltalaisen terveydenhuollon sisällä: syyt suositteluun voivat olla tarpeesta kumpuavia (oireet, yleisvointi, potilaan pyyntö), taustalla voi olla valmiiksi suopea lähestyminen (kuten henkilökohtainen kokemus) tai mahdollistavat tekijät (esimerkiksi kollegan suositus tai vertaisarvioitu tutkimus, johon on perehtynyt).
Tutkittu tieto vaikuttaa päätökseen suositella
Vuonna 2012 tehtyyn kyselyyn vastasi 5622 yhdysvaltalaista lääkäriä, ja heistä noin 53 % oli suositellut vähintään yhtä täydentävää hoitoa potilaalleen viimeisen 12 kuukauden aikana. Eroja suosittelun yleisyydessä havaittiin sukupuolen osalta: naislääkärit suosittelivat täydentäviä hoitoja miespuolisia kollegoitaan enemmän. Lääkärin iällä sen sijaan ei ollut merkitystä.
Kiropraktiikkaa, osteopatiaa ja akupunktiota suositeltiin useimmiten fyysisiin oireisiin, keho–mieliharjoituksia psyykkisiin oireisiin. Kuitenkin tarpeeseen perustuvista syistä kaikkien hoitomuotojen kohdalla tärkeäksi nousi potilaan oma toive. Myös vertaisarvioidut tutkimukset tai tieteelliset artikkelit täydentävistä hoitomuodoista vaikuttivat usein lääkäreiden suositusten taustalla, samoin lääkärin oma kokemus.
Entä miksi lääkärit eivät suositelleet täydentäviä hoitoja? Kyselyn mukaan yleisin syy oli koetun hyödyn puute. Eli lääkäreillä ei ole joko omia kokemuksia hyödyistä tai tutkimustuloksia niistä.
Tarvitaan tietoa, jotta päätöksenteko on potilaan parhaaksi
Tutkijoiden mukaan tämä katsaus osoittaa että lääkärien päätöksiin vaikuttavat sekä omat kokemukset että tieteelliset todisteet, ja ne lääkärit, joka suosituksia täydentävien hoitojen käytöstä antavat, kenties luottavat sekä kollegoihin että potilaisiinsa.
On kuitenkin selvää, että lääkärit kaipaavat tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista ja niiden tehosta.
Tässä tutkimuksessa käytettiin vuoden 2012 kyselyaineistoa koska se on ainoa laaja kysely tästä aiheesta Yhdysvalloissa. Tutkijat myöntävätkin, että tilanne on voinut 10 vuodessa muuttua, mutta silti tulokset antavat hyvää osviittaa lääkärien päätöksenteon taustoista. Ja nämä tulokset antavat pohjaa tulevalle tutkimustyölle.
Jos ymmärrettäisiin lääkärien päätöksenteon syitä suositella tai olla suosittelematta täydentäviä hoitoja, tutkijoilla ja kouluttajilla olisi mahdollisuus auttaa lääkäreitä tekemään sellaisia päätöksiä, jotka ovat potilaiden kannalta parhaita. Onhan monien täydentävien hoitojen tehosta saatu hyviä tutkimustuloksia erilaisten sairauksien hoidossa ja ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa.
Olisi myös tärkeää purkaa mahdollisia esteitä, joiden vuoksi lääkärit eivät suosittele näyttöön perustuvia täydentäviä hoitoja. Parempi ymmärrys lääkäreiden päätöksenteosta auttaa tuomaan heille oikeanlaista tietoa ja tukea.
Lähde:
Stussman B.J., Nahin R.L., Barnes P.M, Scott R, Feinberg T ja Ward B.W. Reasons Office-Based Physicians in the United States Recommend Common Complementary Health Approaches to Patients: An Exploratory Study Using a National Survey. Journal Of Integrative And Complementary Medicine. 2022.
