Yhdistävä lääketiede ry sai kutsun lapsiasianvaltuutetun järjestämään pyöreän pöydän keskusteluun. Hanna Kortejärvellä oli kunnia edustaa keskustelussa yhdistävän lääketieteen näkökulmaa. Yhteistyössä laadimme keskustelua varten tämän 5 min puheenvuoron:

“Kiitos kutsusta tähän tärkeään ja erittäin ajankohtaiseen keskusteluun lapsen oikeuksista parhaaseen mahdolliseen terveyteen. Olen Hanna Kortejärvi, farmasian tohtori ja Yhdistävä lääketiede ry:n toiminnanjohtaja.

Yhdistävä lääketiede (Integrative medicine) on lääketieteellistä tiedekunnista noussut lähestymistapa, jossa lääketieteellisten hoitojen ohella tiedostetaan vuorovaikutuksen merkitys, terveelliset elämäntavat ja täydentävät hoitokeinot.

Yhdistävän lääketieteen mukaiset keinot nousevat esiin WHO:n jäsennyksessä terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Eniten terveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat yksilön valinnat eli elämäntavat 35% ja sosiaaliset suhteet eli vuorovaikutus 24%. Terveydenhuoltojärjestelmän vaikutus terveyteen on 11%.

Kysymyksen 1 mukaisen tilannekuvan täydentävien hoitojen käytöstä lapsille tarjoaa National Institutes of Health:n (NIH) teettämä väestötutkimus. Tutkimusten mukaan täydentävistä hoitokeinoista lapsille haetaan eniten apua tuki- ja liikuntaelin vaivoihin, päänsärkyyn, vilustumisiin, ahdistukseen ja stressiin, ADHD:n ja unettomuuteen. Eniten käytettyjä hoitokeinoja ovat ravintolisät ja luontaistuotteet, manuaaliset hoidot, jooga ja hengitysharjoitukset, kuten mindfulness.

Kyse ei siis ole vakavien sairauksien hoidosta, vaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä lempeillä, ei-kajoavialla ja lääkkeettömillä kokonaisvaltaisilla hoitokeinoilla. Kyseessä on avun saaminen lapsen ja koko perheen arkea kuormittaviin psykofyysisiin oireisiin, kuten kivut, vatsavaivat, jännittyneisyys tai keskittymisvaikeudet. Täydentävissä hoidoissa korostuvat läsnäolo, kuuntelu ja itsehoidon tukeminen.

Kysymyksessä 2 kysytään mitä hyvää on virallisen lääketieteen ulkopuolisissa hoitomuodoissa ja hyvinvointipalveluissa? Kuten WHO:kin linjaa, 90% terveyteen vaikuttavista tekijöistä on terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella.

Kansallisessa lapsistrategiassa todetaan: ”Riittävä varhaisen vaiheen tuki sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ovat omiaan ehkäisemään raskaampien palvelujen tarvetta sekä parantamaan pitkäkestoisesti lasten ja perheiden elämänlaatua ja arkea.” Ja edelleen lapsistrategiassa ehdotetaan: ”Huomioidaan laaja-alaisesti sosiaali ja terveyspalvelujen nivoutuminen sivistyspalveluihin, erilaisiin hyvinvointia ja terveyttä edistäviin palveluihin, toimintoihin ja yhteisöihin.”

Tälläisia terveyttä ja hyvinvointia tuottavia palveluita ovat esim. kuntien kulttuuri- ja sivistystoimi sekä kasvatus- ja opetustoimi, urheiluseurat, järjestöt sekä hyvinvointi- ja luontaishoitoalan yritykset. Näiden toimijoiden osaamisen ja palvelujen tehokkaampi hyödyntäminen on mahdollisuus ja tärkeä resurssi. Monialaisessa, sektorirajat ylittävässä yhteistyössä tulee olla selkeänä tavoitteena lapsen oikeus terveelliseen ja hyvään elämään.

Kysymyksessä 3 pyydetään kuvaamaan, mitä ongelmia on virallisen lääketieteen ulkopuolisissa hoitomuodoissa ja hyvinvointipalveluissa?

Tällä hetkellä ongelmana on vuorovaikutuksen ja yhteistyön puute vakiintunutta terveydenhuoltoa, hyvinvointialaa ja luontaishoitoalaa edustavien tahojen kesken. Julkisessa keskustelussa korostuu vastakkainasettelu ja uhat. YK:n lapsen oikeuksien komitea linjaa, että lapsella on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen. Ja edelleen, että hänellä on pääsy sitä tukevien palvelujen, hyödykkeiden ja olosuhteiden piiriin. Jotta tämä YK:n linjaus toteutuu, Suomessa tarvitaan rakentavaa keskustelua erilaisista ennakoinnin, tuen ja hoitamisen tavoista sekä toteutuksista. Tätä keskustelua Yhdistävä lääketiede ry on edistämässä. Tämä pyöreän pöydän keskustelu on tärkeä avaus juuri tähän suuntaan. Kiitos järjestäjille ja kaikille keskustelijoille.”

– Hanna Kortejärvi-