TOIVOA PERUSTERVEYDENHUOLLON KRIISISSÄ?

Rohkeat nuoret lääkärinaiset sanovat suoraan sen, mitä varmaan moni itsekseen ajattelee.

Perusterveydenhuoltomme on vakavassa kriisissä. Mutta syy ei ole pelkästään lääkäripula terveyskeskuksissa tai pitkät jonot. Ne ovat seurauksia. Perussyinä ovat heidän mielestään vääristyneet tavat hoitaa ihmistä ja se, että järjestelmä ohjaa lääkäriä tekemään työn kehnosti.   

Lara Juvonen kuvaa työtaakkaansa terveyskeskuksessa Facebook – päivityksessään vuonna 2019[1]. Häntä kiusaa eniten ”…, että on jatkuvasti painostusta tehdä työtään huonommin kuin oma ammattietiikka sen sallisi jatkuvan kiireen ja resurssiongelmien takia”.

Syyskuussa 2020 lääkäri Anni Karjala kertoi julkisuudessa[2]”On tosi raskasta, kun itse haluat tehdä työsi kunnolla, mutta hoitoa järjestävä taho mittaa onnistumista määrällä – tehtyjen toimenpiteiden ja potilaskäyntien määrällä. …mittarina pitäisi olla elämänlaatu”, hän sanoo.

Kyse on toki liian lyhyestä ajasta vastaanotolla, mutta aivan erityisesti työn sisällöstä ja toimintatavoista. Kokenut kehittäjä- lääkäri Minerva Krohn vaatii[3], että jokaisen lääkäri- ja hoitajakäynnin täytyy hyödyttää potilasta. Sen pitää tuottaa ihmiselle parempaa terveyttä, terveyshyötyä. Hän harmittelee, että …”emme mieti ja selvitä, onko niillä (käynneillä ja toimenpiteillä) mitään vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.  Krohn väittää, että työn tavoitteet ovat hukassa. Karjala ehdottaa huomion kiinnittämistä hoidon tuloksiin ja ihmisen pärjäämiseen arjessa. ”Ihmisille on oikeasti pyrittävä tuottamaan terveyttä” hän vaatii.

Potilas tulee lääkärille usein jonkin oireen tai vaivan vuoksi. Sen hoitaminen tyyliin ”yksi käynti – yksi diagnoosi – yksi lääke” ei läheskään aina tuota terveyttä vaan todennäköisesti jatkuvan kierteen: päivystyskäyntejä ja lisää lääkkeitä.   

Potilas on kokonaisuus, ei yksi oire.

Juvonen ja Karjala muuttaisivat perusterveydenhuoltoa niin, että ihminen saa kokonaisvaltaista hoitoa. Juvonen kertoo, että yleislääketieteen erikoislääkäriksi lukiessa painotettiin työn laaja-alaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden merkitystä ja ettei potilasta hoideta yhtenä oireena vaan hoidetaan kokonaisuutta. Hän sanoo, että ”Tämä on kaikki sanahelinää eikä toteudu tällä hetkellä käytännössä. Annetaanko yllä olevaan mahdollisuuksia? Ei! Annetaanko lääkärille työrauha? Annetaanko potilaalle tarpeeksi pitkä vastaanotto, jotta potilaan asiat saadaan hoidettua kerralla hyvin niin että vältytään turhilta päivystyskäynneiltä ja joku lääkäri ehtii myös näkemään sen metsän puilta? Näkemään kokonaisuuden eikä vain sitä yhtä asiaa miksi potilas on vastaanotolla?”

Kansanterveyden ja jokaisen ihmisen kannalta tärkeintä on saada tukea oman terveytensä ylläpitämiseen ja lisäämiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen.  ”Elintavoilla toteutettu sydäninfarktin ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin pallolaajennus”, Karjala laskee. Krohnin mielestä ennaltaehkäisy on aivan pielessä: vaativa, yksioikoinen valistus ei pure vaan tarvitaan valmennusta ja valmentajaa. Mietitään yhdessä yksilöllinen tavoite ja millä konkreettisilla askelilla siihen päästään. Tsempataan ja tuetaan.  Keinovalikoimaan voisi Karjalan mukaan ottaa jopa hyvinvointireseptit: esimerkiksi Englannissa ja Japanissa lääkärit voivat kirjoittaa jopa metsä- tai musiikkireseptejä.

”Kun työ on tehty huolella, saadaan ratkaisevasti vähennettyä käyntien määrää ja samalla kustannuksia”, vakuuttaa Karjala.  Olen samaa mieltä Karjala kanssa.

Monipuolista apua ja valmennusta

Mielestäni kokonaisvaltaiseen hoitoon ja tukeen ei kuitenkaan riitä vain lääkärin osaaminen. Perusterveydenhuoltomme on liian lääkärikeskeistä, kun kuitenkin ihmisen terveys ja sairaus liittyvät kiinteästi ihmisen koko elämään ja ympäristöön.  Tarvitaan moniosaajien tiimi, joka oikeasti työskentelee yhdessä tässä ja nyt eikä pallottele ihmistä. Ihmistä on kuunneltava, sillä hän on subjekti, oman elämänsä tekijä, ei objekti. On selvitettävä yhdessä hänen olosuhteitaan, toiveitaan ja tavoitteitaan ja tuettava häntä.

Tähän tarvitaan monenlaisia hoitajia ja valmentajia. Perusterveydenhuollon työtapojen ja kunkin työntekijän roolin miettiminen uusiksi on välttämätöntä. Myös hyviksi osoittautuneet, tutkitut täydentävät hoidot ja terapiat ovat tarpeen liittää osaksi hyvää hoitoa. Suuri osa niistä tukee terveyden edistämistä ja sairauksien ehkäisyä vaikuttaen syihin kuten stressiin. Niitä tarvitaan myös sairauksien hoidon tueksi. ”Monilla ihmisillä on kokemuksia siitä, ettei tule kohdatuksi terveydenhuollossa. Sillä on kuitenkin hoidon onnistumisen kannalta hirveän iso merkitys, miten potilas kokee hoidon tai miten hän ymmärtää annetut ohjeet”, sanoo lääkäri Anni Karjala. 

Koko terveydenhuoltohenkilöstö, kuten sairaanhoitajat, lähihoitajat, fysioterapeutit, ravitsemusalan ammattilaiset sekä muut terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaiset yhdessä kansalaisten ja päättäjien kanssa voivat vaikuttaa siihen, miten meitä tulevaisuudessa hoidetaan.

Toivoa on.


[1]  Kts Facebook-teksti täältä:  https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279162.html

[2] Kts Karjalan suorat lainaukset: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006629943.html

[3] TV-ohjelma Docventures, 15.9.2020. Terveysteollisuus.  https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/57-6A3zpzWVa

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/09/16/hoitoonpaasya-torpataan-koska-laakarinaikoja-on-liian-vahan-vaittaa-laakari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *