LL Enikö Savanderin lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Dialogical Sequence Analysis as Case Formulation in Community Mental Health Centre: Naturalistic comparative study on Patient-centred approach tarkastettiin julkisesti tänään 28. tammikuuta 2022.

Savander toi väitöstilaisuudessa esille sitä, miksi oireisiin keskittyvän diagnosoinnin rinnalle tarvitaan potilaskeskeistä diagnosointitapaa. Hän kertoi, mikä merkitys diagnoosilla ylipäätään on:

“Psykiatrinen diagnoosi vaikuttaa merkittävästi potilaiden elämään Se voi auttaa heitä ymmärtämään heidän moniulotteisia psyykkisiä kokemuksiaan ja sillä on olennainen merkitys mm. hoitoon pääsyssä. Diagnoosi voi leimata potilaan elämää.”

Monet mielenterveyspotilaat ovat heikossa ja avuttomassa asemassa, useat haluavat esimerkiksi peitellä oireitaan, heitä saattaa hävettää tai pelottaa. Kuitenkin heillä on voimakas tarve puhua omista kokemuksistaan, kuten Savander väitöstutkimuksissaan huomasi.

“Potilaat odottavat psykiatrilta hyviä vuorovaikutustaitoja, yksilöllistä hoitoa, kyvykkyyttä sekä kunnioitusta heidän omaa elämämismaailmansa asiantuntijuutta kohtaan. He haluavat tulla kuulluiksi.”

Tautiluokituksia silti tarvitaan

On siis selvää, että pelkkiin oireisiin keskittyvä diagnosointi ei vastaa potilaan aitoihin tarpeisiin. Savander ei kuitenkaan kritisoi tautiluokituksia.

“Oirepohjaiset diagnoosit, ICD-tautiluokitukset ovat tärkeitä ja niitä tarvitaan mutta ne eivät selitä potilaalle, miksi hänellä on tämä diagnoosi, vaikka selitykset olisivat tärkeitä.”

Potilaskeskeisyydessä lääkäri kiinnittää huomiota oireiden lisäksi myös potilassuhteeseen ja potilaan ymmärtämiseen sekä arvostamiseen.

Keskitytään yhteyden luomiseen

Väitöstutkimuksessaan Savander tutki DSA-tapausjäsennystä, jossa vastaanoton aluksi keskitytään yhteyden syntymiseen ja pyritään tavoittamaan potilaan näkökulma antamalla tälle tilaa.

“Kun potilas saapuu psykiatrian vastaanotolle, hän on paineistetussa tilanteessa, jolloin hän ilmaisee itseään omia suojautumistapoja käyttäen. Hän saattaa tuntea ahdistusta, jännitystä, häpeää tai avuttomuutta, ja näiltä vaikeilta tunteilta hän suojautuu”, Savander sanoo.

Psykiatrin tulee virittyä potilaan tunneperäisiin merkityksiin tai kokemuksiin.

“Ideaalitilanteessa päästään harmoniaan ja tasavertaisuuteen psykiatrin ja potilaan välillä. Terapeuttinen yhteistyösuhde syntyy vuorovaikutuksessa, ja ihmiskeskeisyys on keskeinen periaate.”

Tapausjäsennys siis täydentää oirepohjaista diagnoosia.

“Tapausjäsennys voi auttaa asettamaan diagnoosin takaisin potilaan yksilölliseen elämismaailmaan ja voi auttaa hoidon tavoitteen asettamisessa.”

Omassa kliinisessä työssään Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa Enikö Savander pyrkii käyttämään tutkimaansa potilaskeskeistä menetelmää.

Väitöskirja: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2217-5