Julkaisemme tiivistelmiä Yhdistävä lääketiede ry:n Ennakoivan itsehoidon visio 2030 – tilaisuudesta (21.5.2024).
Neurologian erikoislääkäri ja professori Markku Partinen ja lääkintöneuvos, eläkeläinen Jarmo Karpakka keskustelivat lääkärin muuttuvista rooleista ja keinoista tulevaisuudessa. Keskustelua fasilitoi Yhdistävä lääketiede ry:n puheenjohtaja, lääkäri Erkki Antila.
Markku Partinen toi keskustelun alussa esille, miten siilo somaattisten, psyykkisten, toiminnallisten ja rakenteellisten sairauksien hoitamisen välillä on kasvanut viime vuosina. Taustalla on karteesilainen dualismi, tämän filosofian myötä on syntynyt kahtiajako mieleen ja kehoon. Benidict de Spinoza on esittänyt monistisen filosofian ykseydestä: meillä on vain yksi maailmankaikkeus ja yksi kokonaisuus. Ihminenkin on yksi kokonaisuus, jota ei voi jakaa osiin.
Terveys on monen eri tekijän yhteisvaikutusta ja resilienssiä
Markku Partisen mukaan terveydenhoidossa tulee muistaa, että geenit vastaavat vain 25 % osuudella terveydestä. Ambiomi eli (ympäristö, lämpötila, tunteet, sosiaaliset suhteet ym.) ja mikrobiomi selittävät 75 % terveydestä. Nämä vaikuttavat tahdosta riippumattomattomaan hermostoon ja sen välityksellä immunologiseen järjestelmään.
On tärkeää ymmärtää resilienssin merkitys yksilölle ja myös yhteisölle. Yksi parhaimpia määritelmiä terveydelle onkin ihmisen resilienssi: kyky sopeutua ja itsehoitaa sosiaalisia, fyysisiä ja emotionaalisia haasteita” (Huber 2011).
Koettu elämänlaatu onkin tärkeämpi kuin mitattu koettu terveydentila, sillä terveys voi vaihdella päivästä toiseen. Resilienssi ja optimistinen ajattelu ovat paljon tärkeämpiä ihmisen elämänlaadun kannalta.
Lääkärin rooli ja työ on muuttunut
Keskustelussa tuotiin esille sitä, miten paljon lääkärin työ on muuttunut: vaatimustaso on noussut ja toimintaympäristö on muuttunut. Potilailla on nykyään myös paljon tietoa sekä mahdollisuuksia arvioida omaa tilannettaan. Potilas saattaakin tulla vastaanotolle niin, että hän on miettinyt diagnoosin ja hoidon valmiiksi. Tekoäly tulee edelleen muuttamaan toimintaympäristöä.
Markku Partinen kertoi, että laboratoriotutkimukseen on helpompi saada tutkijoita kuin kliiniseen tutkimustyöhön, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Lääkäri on kuitenkin tullut tasavertaisemmaksi potilaiden kanssa, on tärkeää oppia keskustelemaan potilaiden kanssa. Hoidon suunnittelu on kommunikointia potilaan kanssa, mutta lääkärillä tulee olla keskustelun johtajuus.
Lisäksi itsemittaukset lisääntyvät ja se on väistämätön muutos. Samaan aikaan on iso määrä ihmisiä, joilla ei ole kykyä, mahdollisuuksia tai motivaatiota itsehoitoon. Lääkärin tulisi pystyä kommunikoimaan sekä terveysaktiivien ja -aktivistien kanssa että niiden kansalaisten kanssa, joilla innostusta itsehoitoon ei ole.
Ruokateollisuus on myös osaltaan vaikuttanut elintapasairauksien lisääntymiseen. Ruokateollisuudelle tulisi asettaa painetta siihen, että valmistettavia ruokia muutettaisiin terveellisempään suuntaan. Lisäksi ruokakauppojen hyllyjen järjestämisellä voitaisiin vaikuttaa siihen, mitkä ruuat ovat esillä ja ohjata siten ihmisten elintarvikevalintoja. Jarmo toi esille Pekka Puskan lauseen ”elämäntapa-asiat eivät ole lääketiedettä, vaan yhteiskuntatiedettä”.
Diagnoosikeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen
Erkki Antila toi keskustelussa esille, että jokaisella lääkärikäynnillä on pakko määritellä potilaalle diagnoosi, mikä johtaa diagnoosin hoitamiseen ihmisen sijaan. Markku Partinen toi esille, että ajattelemme liian diagnoosikeskeisesti, tärkeämpi kysymys olisi ”kuka tämä ihminen on ja voisinko ymmärtää häntä” (enkä hänen diagnoosiaan).
Keskustelussa nousi esille omalääkärijärjestelmän merkitys. Jarmo Karpakka kertoi, että omalääkärimalli oli toimiva, mutta se lopetettiin laman myötä, kun väestöpohja oli liian iso ja se kävi raskaaksi lääkäreille. Omalääkärimalli toisi jatkuvuutta, joka on osoitettu tärkeäksi hoidon laadun ja onnistumisen kannalta. Etenkin monisairailla omahoitojärjestelmällä on hoidossa korkein näytön aste. Yhdistävä lääketiede ry:n toiminnanjohtaja Hanna Kortejärvi kertoi, että omalääkärimallia otetaan uudelleen käyttöön esimerkiksi Länsi-Uudenmaan ja Vantaa-Kerava hyvinvointialueilla. Malli on muuttunut kuitenkin siten, että nykyään omalääkärimallin sijaan on omatiimi.
Käy lukemassa myös Christer Sundqvistin hieno laajempi artikkeli, ”Lääkärin rooli on muuttumassa”
